Viivästyskorkolaskuri

Viivästyskorko lyhyesti

Mikä viivästyskorko on?

Kun velka maksetaan myöhässä, velallisen on korkolain (633/1982) mukaan maksettava myöhästyneelle summalle viivästyskorkoa. Lakisääteinen viivästyskorko on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva viitekorko (4 §). Kun myöhässä on kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain tarkoittama maksu – yritys tai julkinen hankintayksikkö maksaa yritykselle tavarasta tai palvelusta – viivästyskorko on kahdeksan prosenttiyksikköä viitekorkoa korkeampi (4 a §).

Viitekorko on Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden korko ennen puolivuotiskauden ensimmäistä päivää, pyöristettynä ylöspäin lähimpään puoleen prosenttiyksikköön. Sitä sovelletaan seuraavat kuusi kuukautta (12 §), ja Suomen Pankki julkaisee sen. Koska viitekorko voi vaihtua 1.1. ja 1.7., pitkä viivästys lasketaan jaksoittain: kukin jakso omalla korollaan.

Esimerkki

Yritykselle maksettava 1 000,00 euron lasku erääntyi 15.5.2025 ja maksettiin 14.8.2025. Viivästys osuu kahdelle viitekorkokaudelle:

• 16.5.2025–30.6.2025: 46 päivää, viitekorko 3,5 % + 8 = 11,5 %: 1 000,00 × 11,5 % × 46 / 365 = 14,49 €
• 1.7.2025–14.8.2025: 45 päivää, viitekorko 2,5 % + 8 = 10,5 %: 1 000,00 × 10,5 % × 45 / 365 = 12,95 €

Viivästyskorkoa kertyy yhteensä 27,44 euroa 91 päivältä, ja maksettavaa on 1 027,44 euroa. Laskuri antaa samat luvut.

Miten päivät lasketaan

Ennen eräpäivää velalle ei makseta korkoa (3 §). Kun eräpäivä on sovittu sitovasti, viivästyskorkoa maksetaan eräpäivästä lukien (5 §). Jos eräpäivää ei ole sovittu, korko alkaa, kun 30 päivää on kulunut laskun lähettämisestä (6 §).

Laki ei kerro, miten korkopäivät lasketaan. Tämä laskuri laskee koron eräpäivää seuraavasta päivästä maksupäivään, maksupäivä mukaan lukien, ja jakaa vuosikoron 365 päivälle myös karkausvuonna. Se on laskurin oletus, ei lain sääntö: toisella laskutavalla tulos voi poiketa muutamalla sentillä.

Milloin sovittu korko pätee

Korkolaki on tahdonvaltainen: velvollisuus maksaa korkoa määräytyy lain mukaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta (2 §). Laskulla tai sopimuksessa voidaan siis sopia toisesta viivästyskorosta – laske se valinnalla ”Sovittu viivästyskorko”.

Kuluttajan kanssa tehdyssä sopimuksessa sitoumus on tehoton siltä osin kuin kuluttaja maksaisi enemmän viivästyskorkoa kuin laki sallii (2 §). Jos velalle maksetaan ennen eräpäivää korkoa, joka on lakisääteistä viivästyskorkoa korkeampi, viivästyskorkoa maksetaan saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää (4 § ja 4 a §; kuluttajan kanssa tehdyssä sopimuksessa enintään 180 päivän ajan siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt). Yritysten välisessä kaupassa ehto, jonka mukaan velkojalla ei ole oikeutta viivästyskorkoon, on tehoton (laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista, 8 §).

Maksumuistutus ja perintäkulut

Kuluttajalta saa vaatia kirjallisesta tai muulla pysyvällä tavalla toimitetusta maksumuistutuksesta enintään 5 euroa (saatavien perinnästä annettu laki 513/1999, 10 a §). Kulun saa vaatia vain, jos lasku lähetettiin vähintään 14 päivää ennen eräpäivää ja eräpäivästä on kulunut vähintään 14 päivää ennen muistutusta. Uudesta muistutuksesta kulun saa vaatia, kun edellisestä on kulunut vähintään 14 päivää (10 b §).

Kun saatava ei ole kuluttajasaatava – esimerkiksi velallinen on yritys – maksumuistutuksesta saa vaatia enintään 12 euroa (10 e §), ja uudesta muistutuksesta, kun edellisestä on kulunut vähintään 10 päivää (10 f §). Jos velkoja ei voi vähentää arvonlisäveroa, enimmäismäärien lisäksi saa vaatia arvonlisäveroa vastaavan määrän (10 e §).

Kun kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain tarkoittama maksu viivästyy niin, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon, velkojalla on oikeus 40 euron vakiokorvaukseen perintäkuluista. Muita perintäkuluja saa tällöin vain siltä osin kuin ne ylittävät vakiokorvauksen (10 i §).

Tämä on yleiskuvaus lakien sisällöstä, ei oikeudellinen neuvo.